Pirunpesan kivikkoa

Hollolan Pirunpesä eli kolme sukupolvea Tiirismaan kierroksella

Olen käynyt Hollolassa Pirunpesän alueella joka vuosi, kun olemme asuneet Lahdessa. Viime syksynä innostuin paikasta ja kävin siellä monta kertaa, joko itsekseni tai yhdessä lapsen ja koiran kanssa. Pidän kivikkoisen kuusimetsän ja Pirunpesän lakialueen kalliometsän erämaisesta tunnelmasta. Alueelle on kunnostettu tuore retkeilyreitti, Tiirismaan kierros.

Viime viikolla tuli mahdollisuus lähteä päiväretkelle kolmen sukupolven voimin, kun vanhempani kyselivät mukavaa metsää, jossa käydä ulkoilemassa koiran kanssa ja syömässä eväitä. Pirunpesä tuli ensimmäisenä mieleeni, jonne minulla olikin jo tarkoitus samalla viikolla tehdä pieni eväsretki tyttären ja oman koiran kanssa. Niinpä päätimme lähteä retkelle yhdessä isovanhempien kanssa.

Jotakin uutta: Tiirismaan kierros

Ensimmäisiä viitteitä uudesta antoi parkkipaikka, joka oli isompi ja tasaisempi kuin edellisellä käynnillä. Aiemmin olimme pujahtaneet kuusimetsän uumeniin melkoisen kapeaa polkua pitkin. Nyt se oli leveämpi ja näytti aikaisempaa käytetymmältä ja oli myös merkitty punaisilla maalimerkeillä.

Olimme jo jonkin matkaa kulkeneet, kunnes vasta hoksasin, että alueen poluista on kunnostettu retkeilyreitti, Tiirismaan kierros. 4,5 kilometrin merkitty reitti kiertää Tiirismaan laen mastoineen ja kuljettaa  Pirunpesän kalliorotkolle. Alueen halki kulkee myös valaistu ulkoilureitti Messilään. Talvella täällä pääsee hiihtelemään latua pitkin.

 

Parkkipaikalta lähdimme Pirunpesän luonnonsuojelualeelle, jonne polku houkutti pienimmän kulkijan riemuiten kirmaamaan tälläkin kertaa.

Kiipeilimme tyttären kanssa tutkimassa kallioita, kivilohkareita ja koloja niiden välissä sillä aikaa, kun isovanhemmat odottivat alhaalla kahvikupposten ja koirien kanssa. Pirunpesän pohjalle oli ilmestynyt uusi varsin jykevä penkki, johon voi istahtaa ihailemaan  jääkauden sulamisvesien muotoilemaa maisemaa.

Evästauon jälkeen kapusimme rotkon ympärille kohoaville kallioille. Tästä metsästä ja maisemasta nautin joka kerta, sillä tunnelma on yllättävän erämainen.

Pirunpesän polulla

Uutta oli myös oli vanhalle nuotiopaikalle kunnostettu tulipaikka ja puolikota, josta ei tullut kuvaa napattua. Vaikka täällä ei enää olla luonnonsuojelualueella, pidän tämänkin kohdan syrjäisestä tunnelmasta, vaikkei missään erityisen syrjässä ollakaan. Me pidimme tässä viimeisen juomatauon.

Tällä kertaa emme kulkeneet koko Tiirismaan kierrosta, vaan palasimme omia polkujamme parkkipaikalle. Arvi Hauvosen tien eteläpuolinen reitti täytyy tutkia toisella reissulla.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *