Polku kulkee Kelventeen rantaa pitkin

Iloa ja hyvää oloa luonnosta

Hauskaa, että löysit retkiblogini! Haluan tällä kannustaa itseäni ja toivottavasti myös muitakin liikkumaan enemmän luonnossa ja löytämään sen monella tapaa hyvää tekevän vaikutuksen.

“Lähdetäänkö pienelle retkelle?”

Huomaan kysyväni usein 5-vuotiaalta tyttäreltäni. Vastaus on innostunut, ainakin jos kyseessä on eväsretki (niin kuin usein onkin). Retkillä mukana kulkevat myös koira ja usein puolisokin. Toivon tekeväni retkiä silloin tällöin myös ihan yksikseni, omassa rauhassani.

Ahkerin retkeilyjakso elämässäni (ainakin toistaiseksi) ollut kaksi- ja kolmekymmenvuotiaana, jolloin tutuksi tulivat monet Lapin kansallispuistot ja erämaa-alueet. Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa asuessani suuntautuivat retkeni usein seutukuntien upeisiin luontokohteisiin. Perheen myötä aktiivinen retkeily jäi lähes viideksi vuodeksi, missä jälkeenpäin ajatellen ei tunnu olevan kovinkaan paljon järkeä.

Nyt olen ilokseni löytänyt uudelleen luonnon ja huomannut, miten askel kevenee ja mieli kohenee myös arjessa, kun siihen kuuluu  säännöllisesti ja riittävän usein yhteys luontoon. Oivallus siitä, että retkikohteen ei välttämättä tarvitse löytyä kaukaa tai retken olla pitkä tuottaakseen iloa ja hyvää oloa arkeen, on ollut omalla polullani käänteentekevä. Retkeni eivät ole viime vuosina ulottuneet Lapin syviin erämaihin, vaan suurimmat luontoelämykseni olen löytänyt yllättävänkin läheltä. Joskus riittää vain se, että astuu ovesta ulos.

Luonto on ollut  minulle tärkeä lapsesta asti, niinkuin niin monelle muullekin. Teini-ikäisenä pujahdin maalla, perheemme vapaa-ajanpaikassa Pohjois-Savossa käydessämme ihastelemaan läheiseltä vuorelta avautuvia  maisemia. Huomasin, että pienenkin metsäretken jälkeen mieli rauhoittui ja olo oli hyvä. Myöhemmin metsästä löytyi myös ensimmäinen ammattini.

Mitä mielessä juuri nyt?

Odotan innolla, että pääseen kertomaan perheemme kesäretkestä Kelventeen saareessa Päijänteellä.  Ihanan Kelventeen lisäksi mielessä on monta tuttua  kohdetta lähialueelta, ainakin  Linnaistensuo ja Ritamäen luonnonsuojelualue  Lahdessa sekä Hollolan Pirunpesä. Ja miten monesta uudesta kohteesta haaveilenkaan, ihan tässä lähellä ja vähän kauempanakin.

Kesälomareissun yhteydessä tein heräteostoksen, jota ei todellakaan ole tarvinnut katua. Ostin ohikulkiessani huoltoaseman kirjakaupasta Tea Karvisen kirjan Kansallispuistot, maamme luonnon helmet, joka esittelee kaikki Suomen 40 kansallispuistoa.  Kirjan innoittamana muistin taas monta eteläisen Suomen kansallispuistoa, joissa täytyy päästä käymään. Kirjastakin kerron kenties myöhemmin enemmän.

Tervetuloa mukaan!

Kaisa

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *