Metsäjooga auttaa avaamaan mieltä ja kehoa ja luomaan yhteyden luontoon

Minulla on kaksi kokemusta ohjatusta joogasta luonnossa. Kokemukset ovat erilaiset, ensimmäinen oli ennemmin meditatiivinen kävely luonnossa, toista kuvaa paremmin metsäjooga.

Ensimmäinen kokemukseni on hyvinvointikurssilta, joka kesti yhden viikonlopun. Ohjelmaan kuului joka päivä joogaa ja lisäksi pieni hetki ohjattua luontojoogaa.  Luontojoogassa kuljimme luontopolkua pitkin  hiljaisuudessa. Kukaan ei puhunut mitään. Ensimmäisenä kulkeva joogaopettaja kiinnitti katsellaan huomion luonnon yksityiskohtiin. Solisevaan puroon, erimuotoisiin kiviin polun varrella, sammaloituneeseen puunrunkoon. Polku johdatti meidät jatulintarhaan, jonka jokainen kiersi lopuksi omaa tahtiaan, kaikessa rauhassa. Hiljaisuudessa, jossa kuuluivat vain luonnon ja askeleiden äänet.

Kävellessäni mieleni hiljeni, ja aistit avautuivat uudella tavalla. Kävelin, tarkkailin, kuuntelin ja katselin. Ei ollut kiire minnekään. Kyyneleet valuivat. Olin olemassa.

Kokemus palautti yhteyden luontoon. Tavoitin itsestäni jotakin, jonka olin tiedostamatta jättänyt syrjään. Havaitsin, että olin unohtanut luonnon. Olin unohtanut itseni. Miltä tuntuu kävellä polkua, kuunnella metsän ääniä? Päätin alkaa taas liikkumaan luonnossa.  Useammin, säännöllisesti. Etsiä läheltä luontokohteita.

Tästä kokemuksesta on nyt puolitoista vuotta, ja olen sen jälkeen löytänyt uusia kohteita ja palannut vanhoihin tuttuihin pakkoihin. Olen lisännyt huomattavan paljon liikkumista luonnossa ja vienyt sinne myös lapseni.

Metsäjoogaa Kuusamossa

Kuusamon reissulla kävin ystävän kanssa kokeilemassa metsäjoogaa. Varasimme kaksi ja puoli tuntia kestävän metsäjoogatunnin, johon kuului retki Konttaisen vaaran laelle ja siellä metsäjoogaharjoitus. Kavutessamme ylös Konttaiselle keskustelimme havainnoistamme ja Munpolku-yrityksen Piritta kertoili metsästä ja maisemasta. Automatkalla Rukan keskuksesta olimme keskustelleet myös joogataustastamme, ja Piritta kertoi räätälöivänsä harjoituksen aina asiakkaiden tarpeiden mukaan.

Kuusen latvojen välistä avautuva maisema

Vaaran laelta avautuvan maiseman äärellä teimme pienen joogaharjoituksen, johon kuului yksinkertaisia joogaliikkeitä seisten ja puita apuna käyttäen. Keho avautui ja mieli rauhoittui. Metsässä oli helppo joogata. Ei tullut mieleen pohtia, mitä joku ajattelee tai miltä asanat näyttävät.

Kaksi hapsuista männyn latvaa syksyisessä maisemassa

Metsäjooogamme aikana taivas harmaantui ja tuuli muuttui kylmäksi. Alkuviikon aurinko ja lämpö väistyivät. Tuntui syksyltä.

Metsäine maisema, jossa järviä

Olin pieni, erittäin olemassa oleva olento keskellä valtavaa metsäaluetta, boreaalista havumetsää, joka ulottuu läpi pohjoisen pallon puoliskon. Siperiaan, sieltä Alaskaan ja edelleen Labradorin niemimaalle saakka.

Tietoinen läsnäolo on helppoa luonnossa

Kaksi erilaista joogakokemusta luonnossa. Toinen hiljentymistä ja havainnointia, toisessa asanoita ja keskustelua. Molemmat merkityksellisiä, mieltä ja kehoa avanneita kokemuksia.

Metsässä huomio kiinnittyy yksityiskohtiin. Miltä tuuli tuntuu kasvoilla?  Entä kuulostaa? Miltä puunrunko tuntuu kättä tai poskea vasten? Miltä se tuoksuu?  Kuulen lintujen ääniä. Näen puun, joka on muhkurainen, oksat kiemuraiset, katkeilleet, naavaiset. Mitä kaikkea se tässä paikassa kasvaessaan on kokenut? Millaiset sateet ovat sitä kastelleet? Millaista täällä on talvella? Kun on hiljaista, pimeää? Kun aurinko lämmittää? Puu kasvaa, yhteyttää, hengittää, lepää.

Luonnon keskellä on hyvä olla. Kukaan ei arvostele tai arvota. En tee sitä itsekään.

Tästä eteenpäin otan tavaksi luonnossa liikkuessani pysähtyä, kuunnella ja tarkkailla. Avata aistit. Ja tehdä muutaman asanan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *