Opaskyltti Kirkkosalmi-Kyyränlahti

Kelvenne kesäisenä päivänä – Päijänteen kansallispuiston helmi

Näin Suomen luonnonpäivän aattona ajatukset palaavat heinäkuiseen retkeemme Kelventeen saareen, josta lyhyesti kerroinkin ensimmäisessä postauksessani iloa ja hyvää oloa luonnosta.  Kelventeen lukuisat hiekkarannat tekevät siitä sekä retkeilijöiden että veneilijöiden helmen Päijänteen kansallispuistossa.

Reittiliikenteellä tai omalla veneellä

Me aloitimme retkemme Padasjoen satamasta, jossa nousimme matkustajalaiva M/S Jenni-Maria III:n kuljetettavaksi. Kelventeelle liikennöi tänä kesänä ainakin kaksi alusta, M/S Jenni-Maria III (www.kulkeevettanhalki.fi) ja M/S Elbatar  (www.elbatar.fi). Jenni-Maria III järjestää risteilyjä Kelventeelle syyskuussakin, jos vielä tällä kaudella haluaa päästä tutustumaan saareen.

Jenni-Maria III kuljettaa retkeilijöitä Kelventeelle

Tyttö katselee veneestä Päijänteelle matkalla kohti Kelvennettä

Veneen kannelta kelpasi ihastella Päijänteen maisemia. Myös koira pääsi muitta mutkitta mukaan kyytiin.

Koira matkustaa veneen kyydissä kohti Kelvennettä

Kelvenne on kesäpäivänä paratiisi

Saavuimme Kirkkosalmen satamaan, jossa oli rantautuneena useita retkiveneitä. Kirkkosalmi on ensimmäinen saaren monista hiekkarannoista, pienempiä hiekkapoukamia löytyy heti vähän matkan päästä lisää. Kirkkosalmelta suuntasimme polulle kohti Hinttolanhiekkaa, jonne on opastekylttien mukaan vähän alle kahden kilometrin matka. Me tosin poikkesimme omille poluillemme matkan varrella.

Polku kulkee Kelventeen rantaa pitkin

Hinttolanhiekka on nimensä mukaisesti yksi saaren monista hiekkarannoista. Omalla veneellä saapuville ranta toiminee luonnonsatamana, koska paaluja veneen kiinnittämistä varten on rannalla useita.

Aamu oli ollut pilvinen, ja Padasjoen ja Asikkalan suunnalle oli ennustettu sadekuuroja. Kotona aamupalaa syödessämme olimme jopa pohtineet, kannattiko retkelle lähteä juuri tänään. Saavuimme rantahiekalle pitkähihaisisamme, mutta pian, aivan kuin tilauksesta, pilvet väistyivät, ja aurinko lämmitti niin, että myös pienin ja viluisin porukastamme ui niin innokkaasti, ettei olisi pois malttanut lähteä.

Tyttö tutkii järven rantaa Kelventeellä

Hinttolanhiekalla on yksi saaren monista tulipaikoista, ja siellä voi myös telttailla. Me olimme tälle retkelle varautuneet pitkästä aikaa retkikeittimellä ja perinteisellä retkiruualla. Ruoka maistui kaikille, mutta seuraavalla kerralla täytyy muistaa ottaa mukaan vähintäänkin kuivattua valkosipulia.

Ainakin Kirkkosalmen nuotiokatoksessa näytti olevan myös muurinpohjapannu, jolla voisi tehdä lettuja tai vaikka paistella wokin.

Mies valmistaa retkiruokaa retkikeittimellä

Kelventeen saaressa on paljon mäntykangasta, ja maasto on paikoitellen kivikkoista.

Kelventeen rannassa kasvaa vanhoja puita

Maisema Kelventeen rannasta

Kelventeen rantametsä on paikoin kivikkoinen

Meidän seurueen matka kääntyi Hinttolanhiekan ympäristön tutkimisen jälkeen takaisin kohti Kirkkosalmea. Merkitty reitti kulkee saaren päästä päähän, noin 9 kilometriä suuntaansa, jonka osa päiväretkeläisistä kulkee edestakaisin.

Tyttö kävelee polulla Kelventeellä

Täydellinen retkipäivä päättyi jäätelöihin Padasjoen satamassa ja ajatuksiin siitä, miten ja milloin tänne seuraavan kerran tulisi.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *