Koira katsoo Keskiseljän aavalle

Vaellus myöhäisen syksyn hiljaisuudessa Korvatunturilla

Marraskuun syvenevä harmaus yhdistettynä välillä yllättävällä tavalla etenevään arkeen on vaikuttanut minuunkin, eikä syksy ole mennyt aivan suunnitelmieni mukaan. En ole retkeillyt ja ulkoillut niin säännöllisesti, kuin blogia perustaessani täällä toivoin. Olen kuitenkin nauttinut ulkona viettämistäni pienistä hetkistä ja käynytkin kahdella pienellä retkellä. Syksyn kirkkaiden värien hiipuminen on tuonut mieleeni toistuvasti viime aikoina muistoja muutaman vuoden takaisesta retkestä Urho Kekkosen kansallispuiston itäisimpään kolkaan, Kemi-Sompion erämaaosaan ja Korvatuntunturille, joita ajattelin nyt talven ja toivottavasti ensilumenkin lähestyessä jakaa teillekin.

Teimme puolison ja koiran kanssa loppusyksyn vaelluksen Urho Kekkosen kansallispuiston itäisessä ja suosituimpia alueita hiljaisemmassa Kemi-Sompion erämaaosassa kuusi vuotta sitten. Retken perimmäinen päämäärä oli lähestulkoon itseoikeutetusti Korvatunturi, myyttinen joulupukin kotipaikka, josta idea vaelluksen kohteeksi taisi syntyäkin.

Retki Korvatunturille alkaa Kemihaarasta

Korvatunturi  ei ole ihan niin helposti tavoitettavissa kuin kenties voisi Suomen karttaa tutkailematta ajatella. Linnuntietä tietöntä taivalta on parikymmentä kilometriä autotien päästä Kemihaarasta, jossa taitaa olla Savukosken pohjoisin pysyvästi asuttu talo.

Tarkoituksenamme ei ollut marssia Kemihaarasta suorinta polkua Korvatunturille, vaan nauttia erämaasta ja vaeltamisesta kuuden päivän ajan. Ensimmäisenä retkiaamuna suuntasimme rinkkoinemme pohjoiseen Peskihaaraan. Peskihaaran autiotuvalla kohtasimme yksin liikkuneen retkeilijän. Muita vaeltajia emme hiljaisessa erämaassa kohdanneet ennen kuin viimeisenä retkipäivänä.

Peskihaaran autiotupa syyskuun lopussa

Koiralle olin aikaisemmista kokemuksista viisastuneena ommellut jo etukäteen nipun tassuja suojaavia, pehmeitä töppösiä. Pientä tuotekehitystä olisi vielä voinut tehdä, jotta tossut olisivat pysyneet paremmin paikoillaan.

Vaikka päivämatkamme eivät olleet pitkiä, oli koira huomattavan väsynyt toisen retkipäivän jälkeen. Manto-ojan autiotuvalta lähdettäessä kävi selväksi, että koira olisi ennemmin jäänyt tuvan lämpöön kuin jatkanut matkaa (vaikka kuvassa näyttääkin reippaalta).

Rakitsan aapa ja kokkailua Rakitsanojalla

Vaikka retkestä on kulunut monta vuotta, on tähän vaellukseen liittyvä etenevän syksyn tunnelma jättänyt vahvan jäljen muistoihini.  Ruskan jälkeiset harmaan, ruskean ja vihreän sävyt ja lähestulkoon täydellinen hiljaisuus olivat tämän retken voimakkaimpia elämyksiä.  Vain tuuli ja kuukkelin sekä muiden harvalukuisten lintujen yksittäiset äännähdykset olivat retken äänimaisema, jos meidän pienen seurueemme tuottamia ääniä ei oteta lukuun.

Kohti rajavyöhykettä ja Korvatunturia

Neljännen retkipäivän aamuna lähdimme päiväreppujen kanssa kohti rajavyöhykettä ja Korvatunturia. Olimme etukäteen hakeneet rajavartiolaitokselta luvan lyhytkestoiseen oleskeluun rajavyöhykkeellä.

Rajavyöhyke alkaa

Puu, jossa on rajavyöhykkeen merkki

Nainen ja koira kävelevät rajavyöhykkeellä

Yksi keltainen koivu ja mäntyjä

Aivan korvatunturin korkeimmalle huipuille ei pääse, sillä se sijaitsee Venäjän puolella, mutta kuvata sitä toki pystyy. Suomen puolella on vartiotorni ja vanha maja, jossa joulupukki tai tontut varmaan ainakin tiirailevat tuntureille.

Korvatunturi

Korvatunturin rakennukset

Koira katsoo Korvatunturin majan ikkunasta ulos

Nainen ja koira Korvatunturilla

Ensilumi Vieriharjulla

Viimeisenä iltana pääsin kokemaan sen, mistä olin haaveillut: ensimmäisten lumihiutaleiden leijaileminen hiljaiseen erämaahan. Tosiasiassa tilanne ei ollut niin seesteinen kuin unelmissani, vaan säntäsin todennäisesti kiljahdellen kameran kanssa ulos kuvaamaan tätä ihmettä. Saunoimme Vieriharjun autiotuvan saunalla ja astelimme lumisen pihamaan poikki lämpöiseen tupaan.

Koira istuu autiotuvassa pöydän ääressä

Vieriharjun autiotupa lumisateessa

Seuraavana päivänä lumi oli sulanut. Kävelimme hiljaisessa, harmaan, vihreän ja ruskean sävyisessä luonnossa takaisin Kemihaaraan.

Paluumatkalla polulla

Tietoa Korvatunturista

Jos retki Korvatunturille kiinnostaa, tietoa löytyy esimerkiksi näiltä sivuilta:
Tietoa Korvatunturista

 

 

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *