Vuorella

Tyttö ja nainen kävelevät jyrkänteen vieressä

Viime viikon lauantaina oli ihana aamu. Maassa oli huurretta yöllisen pakkasen jäljiltä. Aurinko paistoi ja ilma oli kirpeän raikas. Pohjois-Savossa taisi olla ruska kauneimmillaan, keltaisena hehkuvia puita oli maisemassa poikkeuksellisen paljon.

Pystyimme tarttumaan ihanaan hetkeen, koska viikonlopulle tehdyt suunnitelmat olivat muuttuneet jo aikaisemmin. Päätimme lähteä aamupalan jälkeen metsään. Aamutoimemme olivat sen verran verkkaiset, että kuurasta ei enää ollut jälkeäkään, mutta aamupäivä oli mitä parhain: raikas, kirpeä ja aurinkoinen.

Mielessä olivat myös suppilovahverot, jotka olin pari viikkoa aikaisemmin suoraan sanottuna tyhmyyksissäni jättänyt metsään. Olen yleensä poiminut suppikseni toisenlaisista paikoista, ja en ymmärtänyt kuin vasta kotiin palattuani, että olin kohdannut matkallani suppilovahveroita.

Nyt suuntasimme samaan paikkaan. Tutulla vuorella on tullut kuljettua yleensä kahta reittiä. Aivan samoja jälkiä harvoin tulee kuljettua, sillä polkuja ei alueella ole oikeastaan kuin yksi, alueen poikki kulkeva vanha pellolle johtava tie. Mutta suunnat ovat yleensä kutakuinkin samat.

Hetken käväisi jo mielessä, että mahdanko löytää sienipaikkaa uudestaan. Mutta tulihan se vastaan ja vierestä löytyi toinenkin rypäs hyväkuntoisia suppilovahveroita. Myös tytär innostu poimimaan sieniä. Nämä olivatkin hyviä yhdessä kerättäväksi, sillä suppilovahveroita kasvoi niin tiiviisti sen verran laajalla alueella, että kaksi pystyi hyvin poimimaan samasta paikasta samaan koriin.

 

Tyttö poimii sieniä

Kun olimme saaneet sienet koriin, jatkoimme matkaa. Löysimme hienon jyrkänteen ja kuljimme reittiä, jota en aikaisemmin muista kävelleeni. Vaikka olenkin tätä suhteellisen pientä aluetta kolunnut säännöllisesti teinivuosista lähtien.

Nainen jyrkänteen alapuolella

Koira jyrkänteen juurella

Meillä on täällä maalla ihan luksusta se,  että heti omasta pihasta alkaa luonnonsuojelualue.

Maassa makaava lahonnut puu

Korillinen sieniä metsässä

Lopuksi vielä poikettiin vuoren laelle, josta avautuu näkymä läheiselle järvelle. Koivut ja haavat hehkuivat keltaisina auringossa.

Kuusien ja keltaisten lehtipuiden takaa näkyy järvimaisema

Mennään metsään!

Merkitsin kolmen hengen retkemme Mennään metsään -laskuriin, joka on osa Ylen saman nimistä kampanjaa. Mennään metsään -kampanjan yhtenä päämääränä on suomalaisten maailmanmittakaavassa poikkeuksellisten jokamiehenoikeuksien vieminen Unescon kulttuuriperinnön listalle. Kampanja on käynnissä 24.9.-7.10.2018.

Merkitse sinäkin jokainen kampanja-aikana luonnossa viettämäsi hetki ja retki täältä löytyvään laskuriin.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *